Yö alkaa kääntyä sitten aamuksi. Jos mä olisin nuorempi, mä varmaan aina valvoisin tähän aikaan ja nukkuisin neljää, viittä tuntia yössä - jo sitäkään. Ehkä meiningillä kolme tuntia + päikkärit. Oivoi. Saa nähdä huomaanko kirjoitella tänne ollenkaan muuten, kuin yövuoroissa... Ehkä edes jotain. Mun hieno vihreä Viivi&Wagner-päiväkirjakaan ei ole saanut uusia merkintöjä aikoihin! Lusmuminä. Tai no. Koko ajanhan mä kaikenlaista teen...

Kahden tunnin päästä saa mennä laittaan puurot tulille ja vajaan tunnin päästä tehdä kierron täällä päässä. On ollut rauhallinen yö, kai nyt, kun lähes kaikki mahdolliset "häiriötekijät" on sairaalassa...

Peppi ei reagoinut mun lähtöön tänään oikein mitenkään. Vakiona annan sille pari vessapaperirullaa,joihin sisään myttyän nameja, ja luun, jonka se aina hautaa sohvaan tai mun sänkyyn ja syö vasta sitten, kun tulen kotiin. Oon leikkinyt vauvan kanssa kaiken aikani kyllä nyt paljon enemmänkin kuin aiemmin, mutta hirveästi en itsestäni revi kun öitä teen. Päivällä nukuttu uni on aina vähän semmosta ja tämmöstä.

Haaveilin koirapuistoon menosta tänään myöhemmin, kun heräilen, mutta eipä taida ilmakaan olla paras mahdollinen. Vai onko sillä nyt mitään väliä, jos koira joka tapauksessa menee ja kuraa itsensä, vaikka kierrettäis vaan kerrostalo... Odotan kuitenkin, että pääsen kotiin ja Pepin aamulenkin tekemään. Nukkumaan ei ole kiire enkä paljoa ehkä nukukaan, sitten on kaikenlaisia bisneksiä huomenna. Saadaanpa Anssi ja Tepi luoksemme kuitenkin taas. Kivvaa.